Yksi kukka hautajaisiin?

Suru kuuluu elämään niin kuin ilokin, kukaan ei säästy menetykseltä. Kukkaset ovat olleet kautta historian ihmisten tunteiden tulkkeina ja lohdun tuojina hetkinä, jolloin sanat eivät riitä. Nykyinen luterilainen hautaustapa Suomessa on kehittynyt 1500 – luvulta lähtien. Suomalaisessa hautajaiskulttuurissa omaiset kantavat itse surusidontatyöt arkulle toisin, kuin muualla maailmassa. Sidontatyöstä tulee näin paljon henkilökohtaisempi ja tärkeämpi osa viimeistä tervehdystä. Tätä korostavat vielä erityisesti muistosanat ja värssyt, joita usein halutaan lukea laskettaessa surusidontatyötä arkulle.

Surusidontatöihin liittyy paljon muutakin, kuin kauniit kukat ja kaunis sopiva ulkoasu. Kukkakaupoissakin on herätty kestävän kehityksen tuomaan ympäristöajatteluun ja toimintaan. Maatumattomat kukkasidontapohjat on korvattu vähitellen kompostoitavilla tuotteilla ja sidontatekniikoilla, joilla surusidontatöitä voi toteuttaa. Ammattitaitoinen henkilökunta pitää omaa osaamistaan ja tieto-taitoaan jatkuvasti yllä erilaisilla pitkä- ja lyhytkestoisilla koulutuksilla. Näin erikoiskaupat pystyvät vastaamaan kuluttajien toiveeseen laskea viimeinen tervehdyksensä myös sellaisena, joka ei kuormita luontoa, nyt eikä myöhemmin.Kukkasidontatyöt ja niiden vieminen hautajaisiin ovat suurimmalle osalle surevia tärkeä osa suremisen prosessia sekä lohdutus menetykseen. Miksi kukkasidontatöiden tuomista siunaustilaisuuteen  suoranaisesti kielletään ja paheksutaan kuitenkin joissakin seurakunnissa? Yhden kukan laskeminen hautajaisissa tai vaihtoehtoisesti ei lasketa lainkaan kukkia, tulisi olla jokaisen yksilön henkilökohtaisesti päätettävissä, ilman ohjailuja ja vihjailuja. Miksi jollakin ulkopuolisella taholla olisi oikeus määrätä mitä sureva ihminen saa laskea hautajaisissa arkulle?

 

Valkolilja keskusta lähi

Kukkakaupat ovat usein melko pieniä yrityksiä ja niissä tehdään käsityönä lähes kaikki kukkasidontatyöt ja niihin liittyvät työvaiheet. Näitä työvaiheita ei voi korvata millään koneilla eikä roboteilla. Elävän materiaalin työstäminen vaatii ammattitaitoa ja tietoa, joita opiskellaan useita vuosia alan oppilaitoksissa. Valitettavasti kukkakauppa-alallakin on monenkirjavia yrittäjiä, koska kuka tahansa ilman mitään koulutusta ja alan ammattitaitoa saa perustaa kukkakaupan. Kuluttajalla on varmasti joskus vaikeaa erottaa kuka todella on ammattitaitoinen ja mistä kukkakaupasta saa myös kestävän kehityksen ideologialla työstettyjä surusidontatöitä. Toivoisin kukkakaupoilta enemmän tiedottamista kuluttajille sekä seurakunnille tässä asiassa, sillä tiedän ympäristöajattelun olevan nykypäivää ammattikukkakaupoissa.

Surusidontatyöt ovat tärkeä tulonlähde kukkakaupoille. En haluaisi uskoa, että jotkut seurakunnat tahtoisivat lähteä ajamaan alas vanhaa ammattikuntaa Suomesta, mutta niin tulee käymään, jos tällainen meno jatkuu ja surevia omaisia johdatellaan kukakattomiin siunaustilaisuuksiin. Toivon oikeasti, että asioista voisi puhua kiihkottomasti ja rakentavasti niin, että tälle toiminnalle tulisi vihdoin piste ja surevat omaiset sekä hautajaisvieraat saisivat toimia, kuten heidän oma tahtonsa on ja viedä tai olla viemättä kukkia siunaustilaisuuteen.

Pääsin jo vuonna 2007 Tampereen Kirkkosanomissa kertomaan ympäristöystävällisistä vaihtoehdoista hautajaisiin yhdessä SHT- Tukun edustajien kanssa. Asia on edelleen ajankohtainen. Lehden kannessa on kädessäni täysin maatuva surukimppu, vaihtoehto surulaitteelle, joka sidotaan sienipohjaan. Valitettavasti lehden juttu ei ole enää luettavissa arkistosta, mutta viesti on se, että vaihtoehtoja löytyy maatumattomille tuotteille ja se vaihtoehto on ammattitaitoinen erikoiskukkakauppa, jossa tiedetään mitä tehdä ja myydä.

kirkkosanomat eutusivu

 

Seppeleet ja kranssit voidaan myös valmistaa täysin maatuvista materiaaleista sekä toteuttaa teknisesti tähän sopivaksi.

Seppele herkkä

 

Kesäinen kranssi on kaunis vaihtoehto surulaitteelle ja kukkien vesivarastona voi toimia vaikka rahkasammal.

Kranssi koulu

Tämä on ollut vaikea ja herkkä aihe käsitellä, mutta olen kuitenkin halunnut tuoda tämän esille, sillä pienet käsityöalat taistelevat jatkuvasti omasta elintilastaan. Jos suuret yritykset ja yhteisöt omalla toiminnallaan tekevät huomaamattamme  hallaa jollekin ammattikunnalle, on siihen puututtava. Toivon, että kirjoitukseni herättää keskustelua, tämähän on kuitenkin yhteinen asia.

 

Hyvää kevään alkua,
Katri

 

 

Mainokset